Historia

Stansvikin allodisäterin historia itsenäisenä tilana ulottuu 1790-luvulle, jolloin se erotettiin Degerön säteristä, joka silloin käsitti suurimman osan Degerön ja Villingin saarista. Stansvikin historia itsenäisenä tilana alkoi 15.9.1798, jolloin Carl Adam Armfeltin perilliset myivät Degerön yhtiölle, jonka osakkaana oli muun muassa majuri Johan Ludvig Brant. Hän sai osalleen Stansvikin torpan, joka silloin oli 3/16 osa Degerön säteristä. Tila arvioitiin 5/32 manttaaliksi ja pinta-ala oli n. 170 tynnyrinalaa. Kauppasumma oli 1 000 valtion velkariksiä. Majuri Brant ei koskaan asettunut asumaan tilalleen.

Vuosien 1802-1804 manttaalikirjojen mukaan Stansvikin omisti kapteeni Fabian Casimir Rosvall, joka oli syntynyt Ruotsissa 1766 ja saanut sotilaallisen koulutuksen Karlskronassa. Hän asui Stansvikissa jonkin aikaa, koska yksi hänen kirjoittamistaan useista oppikirjoista yksi on päivätty Stansvikissa 25.8.1804. Manttaalikirjojen perusteella voidaan myös olettaa, että nykyinen kartanorakennus on rakennettu 1803 tai 1804. Sen tyylikin viittaa juuri vuosisadan vaihteeseen. Kirjoista ilmenee, että kartanorakennus rakennettiin vanhojen kalastajatorppien ympärille. Luksusluokan asunnoista perittävän veron kiristäminen 1790-luvulla on saattanut vaikuttaa talon arkkitehtuuriin, sillä vero perustui ikkunoiden määrään. Stansvikin julkisivulla olevien lukuisten ikkunoiden piti tehdä varakas vaikutelma, kun taas talon takapuolelle tehtiin monta valeikkunaa. 

Rosvallin uskotaan laatineen itse kartanon piirustukset. Kartanon päärakennuksen sisään jääneet kaksi kalastajatorppaa ovat 1700-luvun alkupuolelta.

Tunnettu muotokuva- ja miniatyyrimaalari Emanuel Thelning, joka oli syntynyt Ruotsissa 1767, asui manttaalikirjan mukaan Stansvikissa jo vuonna 1805, joten on todennäköistä, että Rosvall myi Stansvikin hänelle sinä vuonna. Thelning työskenteli ahkerasti maalaten varuskunnan upseerien muotokuvia ja tuli tunnetuksi suurella taulullaan, joka esittää Porvoon valtiopäiviä 1808. Taulu, joka maalattiin Stansvikissa, hankki hänelle myös 600 ruplan vuotuisen eläkkeen. Thelningin myöhemmin muutettua Pietariin, Stansvik oli vuokrattuna Viaporin korkeille venäläisille upseereille. Thelning kuoli Pietarissa yksin ja unohdettuna 1831.

11.11.1817 lapseton Thelning myi Stansvikin 9 000 ruplasta vasta-aateloidulle hallituskonseljin jäsenelle, sittemmin valtioneuvokselle Fredrik Vilhelm Edelheimille. Vuonna 1821 oli Edelheimin perhe ottanut kartanon hallintaansa asuen siellä vain kesäisin. Edelheimin kuoltua 1833 kuului Stansvikin tila hänen lapsilleen 5.9.1836 saakka, jolloin hänen vanhin poikansa, senaatin kanslisti, sittemmin senaattori ja valtioneuvos Paul Henrik Edelheim lunasti siskonsa pesästä ja tuli Stansvikin omistajaksi. Omaisuuden arvoksi arvioitiin silloin 12 000 ruplaa.

1.1.1856 Stansvik vaihtoi jälleen omistajaa, kun Paul Edelheimin lasten holhooja, pankinjohtaja Frans Edelheim, myi kartanon lääketieteen ja kirurgian tohtorille, sittemmin paroniksi aateloidulle ja lääkintöhallituksen pääjohtajalle Knut Felix von Willebrandille. Kauppasumma oli 8 500 hopearuplaa, josta 6 572 ruplaa oli tilaan kiinnitettyä velkaa. von Willebrand teki paljon työtä kartanon kaunistamiseksi muun muassa istuttamalla kauniin tammikujan, johon tammen terhot tuotiin 1860 Ranskasta saakka. Luonnonkauneutensa ja isäntäväen miellyttävän vieraanvaraisuuden ansiosta Stansvikista tuli kesäisin monelle pääkaupungin asukkaalle pidetty pakopaikka ja kartanon maille perheen monet ystävät saivat kesäasuntonsa, johon he vuosi vuoden jälkeen palasivat samalla innolla. Myös Degerön naapurien kanssa oli vilkasta seuraelämää.

Pääjohtaja von Willebrand kuoli 1893 ja hänen vaimonsa Anna Sofia 1914, jolloin tila siirtyi heidän lapsilleen. Ruotsiin siirtyneet perilliset vierailivat tämän jälkeen kesä toisensa jälkeen Stansvikissa seurustellen erityisesti Alfred ja Gustav Norrménien perheiden sekä August Ramsayn kanssa. Näin pidettiin huolta siitä, että vanhojen aikojen iloinen seuraelämä jatkui vielä pitkään.

Vuonna 1938 Helsingin kaupunki osti Stansvikin. Vuodesta 1945 kartano on maa-alueineen ja rakennuksineen ollut vuokrattuna Helsingin kunnallisvirkamiehet ja toimihenkilöt r.y.:lle (HKVT), jonka nimi li myöhemmin KVL Helsinki ry. Vuonna 2005 yhdistyksen nimi muuttui Jyty Metropoli ry:ksi. Jyty Metropoli ry rakennutti alueelle muun muassa kesämajoja, ja vuokrasi monia alueella sijaitsevia vanhoja rakennuksia majoituskäyttöön yhdistyksensä jäsenille. Jytyn vuokrasopimus Helsingin kaupungin kanssa päättyi vuonna 2021, jonka jälkeen rakennukset myytiin, tosin vasta vuonna 2024, Stansvikin kartano Oy:lle.