Päärakennus
Stansvikin kartanon päärakennus on ollut vuosikymmenten varrella useiden satojen juhlien pitopaikkana. Kartanolla on järjestetty tilaisuuksia kastajaisista hautajaisiin, häitä, yritystilaisuuksia, syntymäpäiväjuhlia ja monia muita tilaisuuksia.
Kartanoa vuokrataan ympärivuotisesti enintään 40 hengen tilaisuuksiin.
Juhlatilat ovat kartanon toisessa kerroksessa, missä sijaitsevat kolme salia. Parvekkeen edessä sijaitsee iso aula, jota käytetään esimerkiksi ruoan esillepanotilana tai taukohuoneena. Isoimmassa salissa mahtuu yhtäaikaisesti istumaan noin 20-30 henkilöä, järjestelleen jopa 40 henkilöä ja kahdessa muussa salissa noin 10 henkilöä kummassakin. Alakerrassa sijaitsevat keittiötilat, Stansvikin kartanon toimistotilat, WC sekä yksi sali, jossa on myös pieni esiintymislava. Kartanon tilat eivät ole esteettömiä.
Yritystilaisuuksissa tarjoamme laajasti kattausta vaikka koko päiväksi. Kokoukseen on mahdollista sovittaa esimerkiksi rantasauna (talvisin avanto), opastettu kartanokierros ja aktiviteettejä esimerkiksi saarihyppelystä jalkapallo- tai koripalloturnaukseen tai kartanon luontopolun kiertämiseen, sup- tai kajakkiretkistä värikuula-ammuntaan ja jääkelluntaan. Yöpymäänkin voi jäädä kesäkaudella 58 henkilöä ja ympärivuotisesti 24 henkilöä. Isommat kuin 40 hengen ryhmät juhlivat kartanon ravintolassa - aina 255 hengen tilaisuuksiin saakka!
1800-luvun puolivälissä Stansvikissä oli päärakennuksen ja sivurakennuksen lisäksi kolme pienempää asuinrakennusta, joissa oli yhteensä kuusi huonetta työntekijöille. Muita rakennuksia olivat talli, navetta, riihi, vaunuliiteri, ruoka-aitta, työkaluvaja, puuliiteri, pesutupa, jääkellari, harmaakivinen perunakellari sekä sauna.
Kesäkartanovaihe jatkui lääketieteen ja kirurgian tohtori Knut Felix von Willebrandin omistuskaudella vuodesta 1856. Päärakennukseen tehtiin useita muutoksia, mm. ikkunoita muutettiin ja pääoven eteen rakennettiin uusi kuisti, jonka yläpuolella oli tilava parveke. Rappauksen sijaan rakennuksen keskiosa vuorattiin pystylaudoituksella.
Kartanossa harjoitettiin vain pienimuotoista viljelyä, joten entisiä työväenasuntoja voitiin muuttaa huviloiksi. Huviloita vuokrattiin kesäasukkaille. Alueelle rakennettiin kesävieraiden iloksi huvimajoja, uimahuone ja keilailuhuone. Vierailuja edisti vilkas laivaliikenne, esimerkiksi vuonna 1857 laiva kävi kolme kertaa päivässä Stansvikissä.
Erik von Willebrand oli kartanon viimeinen yksityinen omistaja. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1938 Helsingin kaupunki osti perikunnalta Stansvikin tilan, jolloin sen pinta-ala oli 100 hehtaaria.
Kartanoalueen vuokralaiseksi tuli vuonna 1945 Helsingin kaupungin virkamiesyhdistys (nykyisin Jyty Helsinki ry). Alueen kesäkäyttö laajeni, kun 1953 Stansvikin saarelle alettiin rakentaa kesämajoja. Syntyi 23 mökin Vanhakylä. Uuttakylää, kartanonalueen luoteispuolella, alettiin rakentaa vuonna 1957. Sinne tuli kolmekymmentä mökkiä. Kartanon päärakennuksesta tuli yhdistyksen juhla- ja kokoontumistila.
Kartanon elämä on jatkunut kesänviettopaikkana jo parin sadan vuoden ajan. Rakennus on peruskorjattu 1980-luvulla sen kulttuurihistorialliset arvot huomioon ottaen. Vuonna 2002 on tehty mm. julkisivukunnostuksia, kuten ulkoseinien maalaus ja ikkunoiden kunnostus.
Toisen kamarin seinästä löytyi 1980-luvun korjausten yhteydessä hyvin säilynyt ja harvinainen kankainen empiretapetti. Sen koristeena ovat sfinksi- ja lehvämaljakkoboordit ja graniittia jäljittelevä maalattu paneeli. Tapetin keskiosa on yksivärinen. Peruskorjauksen yhteydessä huoneeseen teetettiin tapetti säilyneen mallin mukaan. Muitakin seinä- ja kattopintoja otettiin esille ja maalattiin liimamaalilla.
Ympäristön kuvaus: Kartanoalueella on useita rakennuksia kuten Tilanhoitajan talo, Engel (Keltainen huvila), Piikojen talo, Renkien talo, venevaja, huvimaja ja kellari. Päärakennuksen pihapiirin länsipuolella sijaitsevat kaupungin 1940-luvun jälkeen rakennuttamat talonmiehen asunto, ravintola ja rantasauna.
Edelheimien aikana 1820-luvulta alkaen aloitettiin kartanon maisemapuutarhan toteuttaminen. Maisemapuutarhaan olennaisesti liittyvä näköalakukkula sijaitsi Stansvikin saarella. Sinne korkean kallion huipulle rakennettiin kahdeksankulmainen paviljonki, temppeli. Saareen pääsi kevytrakenteista siltaa pitkin. Saari on hävinnyt merenlahden kasvettua umpeen. Puutarhaa uudistettiin Willebrandien aikana. Mm. puutarhan polkujärjestelmä muutettiin niin, että meren puolelle päärakennuksen eteen muodostettiin kaksi nurmikkosoikiota, joiden välistä johti tie rantaan. Vuonna 1860 Knut von Willebrand antoi istuttaa kartanoon johtavan tammikujan taimista, jotka oli kasvatettu Ranskasta Fontainebleaun metsän tammenterhoista. Stansvikin kartanoalue on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas puistoalue. Entisen saaren näköalapaikka, jossa on huvimaja, kuuluu puistohistoriallisesti arvokkaaseen kokonaisuuteen.
Vuonna 1798 Holmgårdin omistaja vapaaherratar Catharina Armfelt myi osan säteritilastaan Viaporissa palveleville upseereille. Stansvikin torppa lähialueineen tuli silloin luutnantti Brandtin omistukseen. Hän ei kuitenkaan koskaan asunut hankkimallaan tilalla vaan myi sen Viaporin upseeri Fabian Casimir Roswallille.
Roswall rakennutti paikalle uudisrakennuksen hyödyntämällä paikalla sijainneen hirsisen parituvan runkoa. Todennäköisesti Roswall suunnitteli rakennuksen itse. Päärakennus valmistui vuonna 1804. Se rakennettiin uusklassiseen tyyliin. Kaksilehtisen ulko-oven edessä oli avokuisti ja julkisivut olivat rapatut. Rakennukseen tehtiin useita valeikkunoita.
Seuraava omistaja oli ruotsalainen miniatyyri- ja muotokuvamaalari Emanuel Thelning vuosina 1805-1817. Hänen jälkeensä tilan osti kesäkartanokseen hallituskonseljin jäsen Fredrik Wilhelm Edelheim. Edelheimien aikana tilalle rakennettiin uusi vierasmajoitukseen tarkoitettu sivurakennus sekä useita talousrakennuksia, mm. näyttävä empiretyylinen venevaja toivottamaan vesitse saapuvat kesävieraat tervetulleiksi. Myös kartanoon liittyvän maisemapuutarhan perustaminen aloitettiin.
Kerroslukumäärä: Kaksikerroksinen rakennus.
Perustus: Luonnonkivi
Runko: Hirsi
Julkisivut: Selkeän yksinkertaiset ja koristelemattomat julkisivut vuorattiin pystylaudoituksella 1980-luvun peruskorjauksen yhteydessä. Aumakatossa on huopakate. Yläkerran ikkunat ovat yhdeksän- ja kuusiruutuiset, alakerrassa neliruutuiset. Rakennus on julkisivuväritykseltään valkoinen, korostevärinä on käytetty tummanvihreää.
Stansvikin kartano on myös suosittu kuvauspaikka. Kartanon mailla ja rakennuksissa on kuvattu useita televisiosarjoja, elokuvia, dokumentteja, mainosvideoita ja musiikkivideoita. Kartano soveltuukin loistavasti erilaisten kuvausten pitopaikaksia ja ympäristöksi.
Esimerkiksi seuraavat tuotannon ovat toteutuneet Stansvikin kartanolla kokonaan tai osittain:
- Risto Räppääjä ja Viileä Venla, elokuva
- PMMP, Rusketusraidat, musiikkivideo
- Suurmestari, 3. kausi jne.
Jos suunnittelet mitä tahansa kuvaussessiota tai tapahtumaa, joka voisi soveltua kartanolle, napsauta alta, soita tai laita viesti!